Suosiolahja

Posted on Updated on

sister-gloating-with-giftsOlen aikaisemmin kirjoittanut ennakkoperinnöstä ja lahjasta. Suomalaisena erikoisuutena on kuitenkin vielä suosiolahjasäännöstö, myös tasajaon tehonyrkiksi tai kateuspykäläksi kutsuttu perintökaaren 7:3:3. Kyseisen pykälän mukaan ”Pesän varoihin on lisättävä perittävän antama ennakkoperintö sekä, jollei erityisisä vastasyitä ole,  …. niin myös hänen jälkeläiselleen tai ottolapselleen taikka tämän jälkeläiselle tahi näiden puolisoille antamansa sellainen lahja, jolla on ilmeisesti tarkoitettu suosia sen saajaa lakiosaan oikeutetun perillisen vahingoksi.” Suosiolahja voidaan siis myös antaa muullekin kuin perillisasemassa olevalle henkilölle (jälkeläinen, ottolapsi tai tällaisen puoliso) ja se tulee huomioiduksi laskennallisena lisäyksenä vaikka ennakkoperintöolettama olisi nimenomaisesti lahjasta poissuljettu.

Lahja voi olla vastikkeeton tai osin vastikkeellinen luovutus tai esimerkiksi käyttöoikeuden antaminen lahjanantajan omaisuuteen. Ollakseen kuitenkin suosiolahja, on vähimmäisvaatimuksena yhden suosiminen muiden kustannuksella. Oikeuskäytännössä merkitystä on annettu erityisesti lahjan antamisen ja lahjanantajan kuoleman väliselle ajalle, suosimistarkoitukselle, sukupolvenvaihdokselle sekä vanhuudenturvan takaamiselle ja lahjaan liitetyille ehdoille:

a) Tarkkaa aikarajaa luovutukselle ei ole annettu, joten jopa 20 vuotta sitten annettua lahjaa saatetaan pitää suosiolahjana. Kuitenkin mitä lähempänä kuolemaa lahja on annettu, sitä todennäköisemmin se huomioidaan suosiolahjana. Tällöin saattaa tulla kyseeseen myös testamenttiin rinnastuva lahja.

b) Lahjanantajan tarkoituksena on ollut suosia yhtä perillistä (tai pykälän mukaisia saajia). Lahjanantaja useimmiten pyrkii poistamaan ennakkoperintöolettaman ottamalla asiasta nimenomaisen maininnan lahjakirjaan. Tällöin kuitenkin muille lakiosaperillisille jää vielä ”pelastusköydeksi” suosiolahjaan vetoaminen. Lahjansaajahan on nimittäin todellisuudessa saanut enemmän kuin muut. Näin ollen ennakkoperintöolettaman poistaminen saattaa jopa olla osoitus suosimistarkoituksesta, jos syitä sille ei ole perusteltu riittävästi ja oikein perustein.

c) Vaikka kyse olisi sukupolvenvaihdoksesta ja yrityksen jatkuvuuden turvaamisesta, saattaa silti olla kyse suosiolahjasta. Edelleenhän yhtä saajaa suositaan. Jos yrityksen jatkuvuus olisi lahjan todellinen tarkoitus, tulisi tämä mainita lahjakirjassa tai kauppakirjassa mahdollisimman yksiselitteisesti.

d) Mikäli kyse on lahjanantajan omien etujen turvaamisesta, kuten vanhuudenpäivien turvaamisesta, täytyy tällöinkin olla selkeästi kyse juuri tästä eikä lahjansaajan suosimisesta. Jos lahja on annettu 10 vuotta ennen lahjanantajan sairastumista, mutta ”lahjakirjassa” vedotaan ettei kyse ole suosiolahjasta vaan korvauksesta tämän hoitamisesta, on kyse todennäköisemmin suosimistarkoituksesta kuin jos lahjansaaja on luopunut ansiotyöstään ja/tai vaihtanut paikkakuntaa voidakseen hoitaa lahjanantajaa.

e) Mikäli lahjanantaja haluaa kumota suosiolahjaolettaman, ei tällaiselle ilmoitukselle anneta samanlaista merkitystä kuin ennakkoperintöolettaman kumoamiselle. Taas jälleen tällaisen ilmoituksen lopputulos olisi nimenomaan suosimisen osoittaminen. Poikkeuksena ovat tilanteet, joissa tarkoituksena on nimenomaan kaikkien lakiosaperillisten tasapuolinen kohtelu ja lahjansaaja (myös lakiosaperillinen) on ollut ennen lahjoitusta vaille samoja muiden saamia etuuksia.

Todistustaakka suosimisesta on ymmärrettävästi suosiolahjaan vetoavalla. Tällöin edellä mainitut tekijät huomioidaan kokonaisarvioinnissa. Lahjanantajan tulisikin ehdottomasti tarkentaa syitään lahjoitukselle, jos tämä haluaa poistaa ennakkoperintöolettaman lisäksi myös suosiolahjaolettaman. Jos asia on vielä uudestaan vahvistettu ottamalla asiasta maininta testamenttiin, on lahjan saajan aseman ehkä hieman varmempi. Toisaalta, jos lahjan antajan ilmoittamat syyt eivät ole täysin selkeästi osoitettavissa olevan lahjanantajan omien etujen turvaamisen, on tällaisen maininnan todellisena tarkoituksena helppo olettaa olleen lahjansaajan suosiminen. Vaikea asia joka tapauksessa. Tasapuolisuus muiden lakiosaperillisten välillä kun on koko ajan arvioinnissa päällimmäisenä. Jos tästä haluaa poiketa, tulee perusteiden ja perusteluiden todellakin olla niin yksiselitteisiä, ettei muulle tulkinnalle jää tilaa.

Jos lahjan sitten todetaan olevan suosiolahja, huomioidaan se laskennallisena lisäyksenä lakiosia laskettaessa. Tällöin perintökaaren 7:7 nojalla se myös voidaan vähentää lahjansaajan lakiosasta. Perintöverotukseen suosiolahja vaikuttaa kuitenkin vain siinä tapauksessa, että lahja on annettu kolmen vuoden sisällä ennen perittävän kuolemaa.

Suosiolahjasäännöstä ollaan yritetty viimeksi vuonna 1998 poistaa perintökaaresta, mutta hallituksen esitys raukesi. Tämä kovin erikoinen säännös aiheuttaa jatkuvasti harmaita hiuksia ja turhia murheita niin perillisissä kuin lahjanantajissa. Hämmentävimpänä koetaan ehkä juuri se, että miksei omaisuudestaan saa päättää haluamallaan tavalla ja mitä hyötyä on ennakkoperintöolettaman kumoamisella, jos lopputulos on kuitenkin sama. Se, että haluaa kiitoksena antaa omaisuutta tietylle saajalle on lain silmissä suosimista, vaikka saaja olisikin sitten läheisempi kuin ne, joiden oikeutta kyseinen lahja loukkaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s